Viisi asiaa, jotka jokaisen kannattaa tietää kestävästä sijoittamisesta
1. Kestävä sijoittaminen ei ollutkaan kultakaivos
YK julkaisi jo vuonna 2004 laajan asiantuntijajoukon kokoaman Who cares, wins -raportin, jonka esittelemä ESG-termi on vakiintunut rahoitusalalle kaikkialla maailmassa. ESG:llä tarkoitetaan ympäristötekijöiden (environment), sosiaalisten tekijöiden (social) ja hallintotavan (governance) huomioimista yrityksiin liittyvien riskien ja mahdollisuuksien arvioinnissa.
ESG lähti kunnolla lentoon vasta vuoden 2017 tienoilla, kasvaneen ilmastonmuutoshuolen ajamana. Markkinoille tullut uusi raha valui pitkälti vihreisiin rahastoihin, ja myös instituutiot alkoivat sijoituspolitiikassaan ottaa ESG:n huomioon. Muutamia vuosia kestävät sijoitukset tuottivatkin erittäin hyvin.
Kiinnostus kääntyi laskuun jo vuonna 2021, ja kurssit seurasivat perässä. Tähän on useita syitä. Rahoitustutkimus on osoittanut, että ESG-rahastojen ylituotto oli käytännössä markkinoille tulleen uuden rahan varassa – kukaan ei vain nähnyt sitä nousuhuumassa. Valtava omaisuudenhoitoyhtiö BlackRock on haastettu oikeuteen siitä, että se on maalaillut liian ruusuista kuvaa vastuullisen sijoittamisen positiivista ympäristövaikutuksista. Kestävän kehityksen politisoituminen on myös karkottanut sijoittajia. ESG-rahastoissa ei myöskään ole aseteollisuutta, jonka kurssit nousivat voimakkaasti Venäjän hyökkäyssodan myötä.
2. Pahisyritysten poissulkeminen ei ratkaise ilmastokriisiä
Äkkiseltään kestävän sijoittamisen logiikka kuulostaa järkevältä. Rahastoon valikoidaan vihreiksi määriteltyjä yrityksiä, ja kun rahastoa ostetaan, osakkeiden arvo kasvaa ja yritysten pääomakustannukset laskevat eli yrityksiä palkitaan. ”Ruskeat” yritykset taas pudotetaan rahastoista ja salkuista. Niiden osakkeita ostetaan vähemmän, osakkeiden arvo laskee ja yritysten pääomakustannukset nousevat eli yrityksiä rangaistaan.
Ympäristön kannalta logiikka ei valitettavasti toimi kovin hyvin, jos lainkaan. Vihreiksi luokitelluissa rahastoissa on paljon Amazonin ja Applen kaltaisia teknologiajättejä. Niille pääomakustannuksilla ei juuri ole väliä, ja toisaalta niiden vihertymisellä on aika pieni merkitys ympäristön kannalta. Öljy- tai teräsyhtiö voisi taas kalliilla investoinneilla vähentää valtavia määriä hiilidioksidipäästöjä, mutta jos sen pääomakustannukset nousevat, se ei investoi vaan jatkaa nykyistä riittävän kannattavaa liiketoimintaa – ja saastuttaa entiseen malliin.
3. Sijoittajien kannattaa keskittyä ruskeiden yritysten vihertämiseen
Ilmastokriisin ratkaiseminen on ihmiskunnan kohtalonkysymys. Siksi keskittyisin sijoittajana ESG:ssä nimenomaan ympäristöön.
Jos sijoittaja haluaa tehdä osansa ilmastokriisin ratkaisemisessa, hänen kannattaa sijoittaa ruskeisiin yrityksiin ja vaatia niiltä vastineeksi muutoksia, jotka vähentävät niiden ilmastopäästöjä ja muita ympäristöhaittoja.
Yksityissijoittajan rahat eivät hirveästi merkitse, mutta kun iso joukko yksilöitä sijoittaa tältä pohjalta toimivaan rahastoon, rahastonhoitajalla onkin jo sananvaltaa. Hän voi sanoa yrityksen johdolle, että tässä on teille pääomaa, mutta sen saamisen ehtona on päästöjen vähentäminen tietyllä prosenttimäärällä, tietyn ajan kuluessa. Tällaiset rahastot ovat vielä harvassa, mutta toivon niiden yleistyvän.
Myös pankkien pitäisi alkaa toimia saman periaatteen mukaan. Nykyään moni pankki määrittelee esimerkiksi maatalouden saastuttavaksi, ruskeaksi alaksi, eikä siksi lainoita alan yrityksiä. Muuttuuko maatalous näin vihreämmäksi? Vai pitäisikö sen uudistumista nimenomaan tukea kaikin mahdollisin keinoin?
4. ESG-arviointeihin kannattaa suhtautua varauksella
Kun kestävä sijoittaminen pääsi vauhtiin, myös kestävyyden arvioimisesta tuli bisnestä. Maailmalla on valtavasti ESG-arviointeja tekeviä yrityksiä, ja vastuullisuusraportti löytyy tänä päivänä jokaiselta vähänkin suuremmalta yritykseltä.
Arvioinneista ja raporteista huolimatta – tai juuri niiden takia – oikeasti vastuullisen yrityksen tai rahaston tunnistaminen on haastavaa. Ajatellaan vaikka tupakkayhtiö Philip Morrisia. Sen 150-sivuinen vastuullisuusraportti on niin vakuuttava, että yritys pääsi Down Jones Sustainability -rahastoon. Philip Morris kertoo raportissa keskittyvänsä vastuulliseen tuotekehitykseen, joka tekee tupakan viljelystä tarpeetonta, jolloin metsiä ei tarvitse kaataa viljelysten tieltä. Käytännössä siitä tulee siis sähkötupakan valmistaja. Ympäristön kannalta se voi olla askel parempaan, mutta tekeekö se yrityksestä vastuullisen?
Vastuullisuusarviointeihin ei ole mitään yleismaailmallisia mittareita. Tutkimuksissa on myös osoitettu, että osakemarkkinoilla hyvin pärjänneiden yritysten ESG-reittauksia on käyty jälkikäteen rukkaamassa paremmiksi.
5. Rahoitusmaailma ei voi määritellä vastuullisuutta
Vuosikymmeniä sitten arkkipiispa kysyi minulta Kirkon eläkerahaston seminaarissa neuvoja eettiseen sijoittamiseen. Minä vastasin, että minunhan pitäisi pyytää neuvoja häneltä – ja vähän samalla lailla ajattelen vieläkin. Rahoitusmaailma on kahminut vastuullisuuden määrittelyä itselleen, mutta minusta se on muiden, erityisesti päättäjien tehtävä. Yritysten tehtävä on sitten sopeutua säädettyihin lakeihin ja kansainvälisiin säädöksiin.
Minun piti alun perin julkaista työpaperi kirjana. Sitten ajattelin, että tämä on urani tärkein kirjoitus, jonka haluan jokaisen kiinnostuneen voivan lukea. En usko, että muutos on nopea, koska ESG-markkinoilla on valtavasti rahaa, ja aika harva uskaltaa myöntää, ettei ajatus toiminutkaan. Toimiala ei tästä halua pitää meteliä, ja siksi meidän tutkijoiden pitää puhua.
- Vesa Puttonen on koonnut runsaasti esimerkkejä ja lisätietoa aiheesta .
- Puttosen työpaperi (white paper) Sustainable Investing in Theory and Practice: The Ultimate Solution on ladattavissa ilmaiseksi (papers.ssrn.com)
Lue lisää uutisia
Sijoittamisesta on tullut suomalaisten arkea – tutkimus murtaa myytin säästötilikansasta
Professori Samuli Knüpfer selvitti suomalaisten osake- ja rahastosijoittamista. Sijoittaminen on Suomessa Ruotsin jälkeen toiseksi yleisintä.
Vuono-elokuvalle Kultainen palmu Cannesissa – mukana joukko suomalaistekijöitä
Elokuvan yhteistuottajana on elokuvayhtiö Aamun Jussi Rantamäki, ja elokuvalla on myös suomalainen puku- ja äänisuunnittelija.
Näytös/Näyttely26 muuttaa Helsingin Lasipalatsikorttelin muodin ja tekstiiliosaamisen polttopisteeksi
Tapahtumakokonaisuus esittelee Aallon tekstiilin, vaatteen ja muodin alueen kokonaisvaltaista osaamista, kun sekä muodin kandidaattipääaineesta että muodin ja tekstiilin maisteripääaineesta (MA Major in Fashion and Textile Design) valmistuvat opiskelijat esittelevät opinnäytetyönsä.