�鶹��ý

Näin kuuluu pukusuunnittelijan ohje näyttelijälle hetkeä ennen kuvausten alkua. Elokuvataiteen ja lavastustaiteen laitoksen ELOn jokatoinen vuosi järjestettävä maisteriopiskelijoiden workshop-työpaja on vaikuttava ilmestys.

Tämän vuotiseen työpajaan on valikoitunut muun muassa Münchenista vaihdossa oleva elokuvauksen opiskelija Zeno Legner sekä lavastusta Aalto-yliopistossa opiskeleva Ewa Galak. Ewa on luonut Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun elokuvastudioon näkymän 1700-luvun Pariisin slummeista. Workshopissa yhdistellään perinteistä lavasterakentamista ja tietokoneella lisättäviä visuaalisia tehosteita eli VFX:ää.

“Tänne on kerätty ihmiset, jotka ovat visuaalisesti yhteydessä elokuvan ulkonäköön”, sanoo Galak. “Tämä antaa meille mahdollisuuden testailla vapaammin asioita, toteuttaa jotain joka tulee suoraan omasta päästä.”

Nämä workshopit toimivat poikkeuksellisesti elokuvaajien, pukusuunnittelijoiden ja lavastajien ehdoilla, ilman ohjaajia tai tuottajia, vahvistaen heidän taiteellista ja teknistä osaamistaan.

Kaikkein tärkeintä kurssissa on elokuvauksen professorin Timo Heinäsen mukaan eri osastojen yhdessä työskentely, sillä siinä opitaan arvostamaan toisten ammattitaitoa.

“Esimerkiksi kuvaaja oppii ymmärtämään lavastajan ongelmakenttää. Kommunikaatio aukeaa”, sanoo Heinänen.

"Kotiyliopistossani ei ole pukusuunnittelijoita eikä lavastajia samassa koulussa, on hienoa, että Aallossa kaikki ovat saman katon alla. Tämä on poikkeuksellisen hienoa, on mahtavaa, että voimme suunnitella kohtauksia yhdessä etukäteen.", kertoo Zeno.

Kurssia vetää ELOlta neljä vastuuopettajaa, professori Heinäsen lisäksi mukana ovat pukusuunnittelun lehtori Merja Väisänen, lavastuksen professori Kaisa Mäkinen sekä digitaalisen lavastuksen lehtori Tanja Bastamow. Omien opiskelijoiden lisäksi mukana on maskeeraus- ja kuvaajaopiskelijoita ja digitaalisen jälkituotannon VFX-opiskelijoita Metropolia-ammattikorkeakoulusta sekä monia muita.

“Osa-alueet ovat niin pitkälle erikoistuneita, että kenelläkään yhdellä ei ole mahdollisuutta opettaa näitä kaikkia. Viime vuosina elokuvan tekemiseen on lisäksi tullut tietokoneavusteinen tuotanto voimalla mukaan. Välillä kyseenalaistetaan sitä miksei elokuvauksen opettaja voi opettaa lavastusta, ja päinvastoin. Tämä on syy miksi”, Heinänen toteaa.

Viereisessä Lumen studiossa toisena kuvauspäivänä päästään kunnolla kiinni virtuaalilavasteisiin ja VFX-maailmaan ajanmukaisella tekniikalla: lavasteet on lähes kokonaan korvattu vihertaustalla, vain oleellisimmat esineet on rakennettu fyysisesti paikalle.

Parasta tässä kaikessa Heinäsen mukaan professorin näkökulmasta on se, kun näkee kuinka opiskelijat ovat innoissaan ja inspiroituneita. “Suurin palkinto on se kun huomaa, että joku ihminen oppii. Voi melkein kuulla jossakin tilanteessa sen, kun opiskelijalla tapahtuu “niks” jossain asiassa”, innostuu Heinänen. “Se on suurin lunastus.”

Teksti ja kuvat: Mikko Raskinen