�鶹��ý

Behnaz Assadzadeh työskentelee tutkijana Aalto-yliopiston kemian tekniikan korkeakoulussa. Hänellä on tohtorintutkinto fysikaalisesta kemiasta iranilaisesta Tabrizin yliopistosta. Hän työskentelee professori Ville Alopaeuksen vetämässä tutkimusryhmässä, joka keskittyy uusien raaka-aineiden ja teknologiaratkaisujen kehittämiseen uusiutuvista biopohjaisista raaka-aineista. Vihreä kemia on tärkeää Behnazille, ja hän on kiinnostunut kehittämään erotustekniikoita kuten uuttoa. 

Behnaz työskentelee Business Finlandin veturiyritysten ja kumppaneiden tutkimushankkeessa Aalto-yliopiston ryhmän jäsenenä. Tutkimushanke tuo yhteen kumppanit liike-elämästä ja tiedemaailmasta, sillä hankkeen kaksi muuta akateemista kumppania ovat Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto. Teollisuuskumppaneita ovat CH-Bioforce Oy, Neste Oyj, Kiilto Oy, Measure Oy ja Valio Oy. Hankkeen perimmäisenä tavoitteena on luoda uusia yrityksiä tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin myötä.

Biojalostamon perusajatuksena on hyödyntää biomassaa mahdollisimman tehokkaasti eli kustakin biomassakomponentista mahdollisimman paljon lisäarvoa luova tuotteita. Jos esimerkiksi selluloosaa käytetään pääasiassa kuitujen tuotantoon, sivutuotteille eli hemiselluloosalle ja ligniinille tulisi löytää muita käyttötapoja. Kemikaalien, erityisesti hieno- ja peruskemikaalien, tuottaminen sivutuotteista on periaatteessa erinomainen tapa tuottaa biomassasta runsaasti lisäarvoa tarjoavia tuotteita.

”Biomassan hyödyntämisen haasteena on sen rakenteellinen heterogeenisyys. Biomassa on siis kemialliselta reaktiivisuudeltaan hyvin erilaista kuin raakaöljy, joka koostuu pääasiassa hiilivedyistä. Vuosikymmenten tutkimus- ja kehitystyö on tehnyt raakaöljyn jalostuksesta erittäin tehokasta, mutta biojalostamoiden osalta samankaltaisten menetelmien kehittäminen on yhä kesken”, Behnaz Assadzadeh selittää. ”Tutkimusaiheeni on sopivan uuttotekniikan kehittäminen tehokkaiden erotusprosessien suunnitteluun.”

Hyvä uutinen on, että lignoselluloosapohjaista biomassaa syntyy helposti suuriakin määriä metsäteollisuuden ja maatalouden sivutuotteena.

”Hankkeen tavoitteena on kehittää prosessi, jolla biomassasakkarideja voidaan muuntaa arvokkaiksi raaka-aineiksi kemianteollisuudelle. Sakkaridit voivat olla peräisin hemiselluloosista ja muista luonnonpolymeereistä, tai ne voivat tulla muista lähteistä, esimerkiksi laktoosittomien maitotuotteiden valmistuksen sivuvirtoina. Aallon kemian tekniikan tutkimusryhmä tekee sekä perus- että soveltavaa tutkimusta löytääkseen keinoja pilkkoa ja puhdistaa reaktiotuotteita kestävällä tavalla sekä kehittääkseen konseptin kestäviä prosesseja. Hankkeessa kehitettävä prosessi luo todennäköisesti merkittävää lisäarvoa suomalaiselle metsä- ja kemianteollisuudelle”, professori Ville Alopaeus toteaa.

Siirtyminen perinteisistä öljypohjaisista raaka-aineista kohti biomassasta johdettuja karboksyylihappoja on selvä maailmanlaajuinen suuntaus. Sopivan uuttotekniikan valinta ja optimointi on tärkeää, kun pyritään saamaan mahdollisimman puhtaita uutteita. Lisäksi kustannustehokas ja ekologinen teollinen tuotanto edellyttää liuottimien kierrätyksen ja uudelleenkäytön ratkaisuja. Kemiallisia prosesseja saadaan vihreämmiksi vähentämällä jätettä kierrätyksen avulla.

”Olen saanut paljon kokemusta ja arvokasta tietoa tässä hankkeessa. Työryhmä tekee tiivistä yhteistyötä ja käymme usein keskusteluja, joista sekä saa ideoita, että voi antaa palautetta kollegoille. Mielestäni tämä projekti on kuin ketju, jossa eri tiimit työskentelevät omissa kohdissaan. On todella palkitsevaa, että voimme yhdessä isompana ryhmänä työskennellä kohti suurempaa tavoitetta. Me kaikki haluamme luoda uusia, ympäristöystävällisempiä prosesseja ja tuotteita lisätäksemme hyvinvointia planeetallamme”, Behnaz Assadzadeh kertoo.

Ennen liittymistään Aalto-yliopiston tiimiin osana Business Finlandin veturihanketta Behnaz työskenteli tutkijatohtorina Tšekin tiedeakatemiassa ja sitä ennen Zhejiangin yliopistossa Kiinassa. ”Aalto-yliopiston kansainväliseen ilmapiiriin on helppo sopeutua ja positiivinen energia on tarttuvaa. Saavuin Helsinkiin syyskuussa (2021) ja rakastuin kaupunkiin välittömästi. Ei ihme, että täällä asuu maailman onnellisimpia ihmisiä”, Behnaz sanoo lopuksi.