Â鶹´«Ã½

Marjaana Tanttu halusi tuoda esiin kierrätyskuidun parhaat puolet. Kuva Eeva Suorlahti

Lempeän värikkäässä neuleessa on himmeästi hohtava, silkkimäinen pinta. Vaikea uskoa, että sen raaka-aine voisi olla peräisin oman takapihan kierrätyslaatikosta.

– Tunnusta ja hajusta ei ikinä arvaisi, että tekstiilit on tehty pahvista, vahvistaa Marjaana Tanttu, Aalto-yliopiston tekstiilitaiteen tohtoriopiskelija. Hän oli mukana Tekesin rahoittamassa yhteistyöhankkeessa, jossa Aallon professori Herbert Sixtan tutkimusryhmä valmisti kehittämällään Ioncell-F-kehräysmenetelmällä tekstiilikuitua kierrätyspaperista ja -pahvista yhdessä VTT:n kanssa.

Toisin kuin ympäristöä rasittavassa viskoosituotannossa, Ioncell-F:ssä selluloosan liuottamiseen käytetään myrkyttömiä, Helsingin yliopiston professori Ilkka Kilpeläisen kehittämiä nestemäisiä suoloja. Samalla menetelmällä on valmistettu osana FIBICin tutkimusohjelmaa koivuselluloosakuitua, josta on neulottu asusteita sekä mekko yhteistyössä Marimekon kanssa.

– Suunnittelijana innostuin kierrätyskuidusta, ja halusin korostaa sen parhaita puolia. Yksiväriset neulokset tuovat esille materiaalien kauniit sävyt sellaisenaan, ja värjätystä langasta neulottu näyte osoittaa, että materiaalia voi myös värjätä teollisuudessa yleisesti käytössä olevilla reaktiiviväreillä. Tein myös kokeita testatakseni, miten materiaalin oma väri vaikuttaa värjäystulokseen; ruskealle pohjalle saa värjättyä esimerkiksi tiilenpunaista huomattavasti vähemmällä värimäärällä kuin valkoiselle. Olisi hienoa, jos kierrätyskuiduilla voitaisiin vähentää ympäristön kuormitusta myös myöhemmissä tekstiilin tuotannon vaiheissa, Marjaana Tanttu sanoo.

Vähemmän energiaa ja kemikaaleja

³Û³ó³Ù±ð¾±²õ³Ù²âöhankkeen tulokset ovat niin lupaavia, että lokakuussa The European Paper Recycling Council palkitsi sen osapuolet The European Paper Recycling Awardilla. Kierrätyspaperi ja -pahvi ovat ympäristön kannalta hyviä tekstiilin raaka-aineita paitsi materiaalin uusiokäytön myös sen vähäisen käsittelytarpeen takia.

– Koivuselluloosan puhdistus vaatii enemmän kemikaaleja ja energiaa kuin paperin ja pahvin, selittää professori Sixtan tutkimusryhmässä työskentelevä tutkijatohtori Michael Hummel.

– Toisaalta koivuselluloosan kehrääminen on paljon yksinkertaisempaa. Siksi VTT:n piti Ali Harlinin johdolla kehittää esikäsittelymenetelmät, joilla paperin ja pahvin ominaisuudet saataisiin sopiviksi hyvin ohuen kuidun kehräämistä varten.

Kuidun kehruusta vastannut Aallon tohtorikoulutettava Yibo Ma kokeili useita eri raaka-aineita. Marjaana Tanttu valitsi lopulta kierrätyspahvista kehrätyt ja 15 prosenttia ligniiniä sisältävät kuidut niiden kauniisti yhteen sopivien sävyjen takia.

– Oli palkitsevaa nähdä, miten pahvista voidaan yhteistyöllä saada näin ylellistä materiaalia. Villeimmät kokeilut piti kuitenkin unohtaa, koska materiaalimäärät olivat niin pieniä. Enpä ollut ennen värjännyt lankoja kahden gramman erissä, hän hymyilee.

Kierrätyskuidun matka laboratoriosta kaupan hyllyille kestää kuitenkin vielä vuosia. Vahvuudeltaan kuitu on jo parempi kuin monet markkinoilla olevat selluloosapohjaiset kuidut; seuraavaksi haasteena on tuotannon skaalaaminen.

– Sitä varten konsortiomme on testattava esimerkiksi musteiden poistamista kierrätysmassasta, Michael Hummel kertoo.

³¢¾±²õä³Ù¾±±ð³Ù´ÇÂá²¹:

Artikkeli Upcycling of waste paper and cardboard to textiles

Professori Herbert Sixta
herbert.sixta@aalto.fi

Tutkijatohtori Michael Hummel
michael.hummel@aalto.fi

Tohtorikoulutettava Marjaana Tanttu
marjaana.tanttu@aalto.fi

Professori Ali Harlin
ali.harlin@vtt.fi

Tekesin rahoittama