Â鶹´«Ã½

Kauppakorkeakoulun tutkijat ovat juuri julkaisseet työn tulevaisuutta käsittelevän Future of Work -kurssin MOOC-muodossa. Mikä ihmeen MOOC?

Lyhenne tulee sanoista Massive Open Online Course eli puhumme suurille joukoille suunnatuista, kaikille avoimista verkkokursseista. Kuka tahansa vauvasta vaariin, mistä päin maailmaa tahansa, voi osallistua MOOC-kursseille.

Sanoisin, että siinä pääsee aika matalalla kynnyksellä kiinni korkeakouluopetukseen.

Kenelle Future of Work on tarkoitettu?

Kurssi on suunnattu kaikille elinikäisille oppijoille. Ehkä tyypillisimmillään heille, jotka ovat jo työelämässä tai palaamassa takaisin töihin. 

Kiinnostava osa kurssia on erityisesti kansainvälisille opiskelijoille suunnattu Finland Works. Siinä käydään läpi suomalaisen työelämän ja -kulttuurin erikoispiirteitä, ja annetaan ihan konkreettisia vinkkejä.

Monelle tulee yllätyksenä, että suomalainen työelämä on niin itseohjautuvaa, etenkin tietotyössä. Joissain maissa ei voi edes poistua työpaikalta ennen kuin pomo on lähtenyt. Suomessa työnantajat eivät ensisijaisesti etsi ihmistä, joka työskentelee 80 tuntia viikossa.

Mitä elämänlaajuinen oppiminen tarkoittaa?

Työ ja työn tekemisen tavat ovat muuttuneet, eivätkä ainoastaan digitalisaation tai koronan tähden. 

Elämänlaajuinen oppiminen liittyy sen tunnistamiseen, kuinka iso muutos nyt on käynnissä niin yhteiskunnan rakenteiden, organisaatioiden kuin yksilön kannalta.

Työn luonteen muuttumiselle yhteiskunnan tasolla yksilö ei voi juurikaan mitään. Mutta muutoksia seuraa myös työpaikoilla, ja niihin jokainen voi asemastaan riippuen vaikuttaakin. Ennen kaikkea voi vaikuttaa siihen, miten oma osaaminen säilyy ajanmukaisena. 

Elämänlaajuinen oppiminen edellyttää, että oppimista tulee voida tapahtua työpaikalla ja työaikana. 

Töissä on lupa oppia ja kehittyä, ja siihen varataan myös aikaa. Jokainen voi sitten itse vaikuttaa siihen, mistä innostuu, minkälaisena näkee oman uransa ja suunnan, johon lähtee sitä viemään.

Minkä taidon itse olet viimeksi oppinut?

Pyrin jatkuvasti oppimaan lisää asioita, taidan elää kuten opetan.

Olen intohimoinen ruoanlaittaja. Harjoittelen erilaisia tekniikoita ja koetan ottaa uusia maantieteellisiä ruokakulttuureja haltuuni.

Hiljattain hankin sous vide -sirkulaattorin eli keittimen, jolla valmistetaan ruokaa tyhjiöpakkaamisen avulla hyvin tarkasti lämpötilaa säädellen. Opettelen, kuinka toteuttaa fine diningia °ì´Ç³Ù¾±°ì±ð¾±³Ù³Ù¾±Ã¶²õ²õä.&²Ô²ú²õ±è;

Minusta on tärkeää pystyä liikkumaan luontevasti työelämän ja vapaa-ajan välillä, ammentaa niistä vastavuoroisesti. Kun esimerkiksi olin Japanissa opettamassa, tutustuin samalla myös japanilaiseen ruokakulttuuriin.

Voiko elämänlaajuisesta oppimisesta tulla ikuisen oppimisen velvollisuus?

Tunnistan toki soraäänet: Jotkut kokevat, että on yhä työnantajan vastuulla osoittaa tietty kurssi, jonka käytyään voi menestyä työssään. 

Yksinkertaisimmillaan elämänlaajuinen oppiminen viittaa siihen, ettei kukaan meistä ole ikinä täysin valmis. Kannattaa etsiä sellaisia mielenkiinnon kohteita, joihin haluaa tarttua, joiden osaamista haluaa syventää. Työntekijä voi muokata työnsä tekemisen tapaa yllättävänkin paljon oppimalla uusia tietoja ja taitoja. 

Kun maailma menee aina vain digitaalisempaan ja automatisoidumpaan suuntaan, ihmisillehän on jäämässä kaikki kivat hommat, ne, jotka liittyvät luovuuteen ja analyyttiseen päätöksentekoon. 

Teksti: Tiiu Pohjolainen
Kuva: Nita Vera

Artikkeli on julkaistu , lokakuussa 2021.