�鶹��ý

Oman alan käsitteiden oppimista pidetään usein alakohtaisen kielitaidon keskeisenä osa-alueena, koska sanasto on kielen helposti hahmotettavin osa (). Olemmekin saaneet alakohtaisten sanastojen opettamisesta paljon kysymyksiä esitellessämme Tekniikan alan suomi -hanketta. Alakohtaisten tilanteiden ohella alakohtaisen sanaston oppiminen voi hyödyttää opiskelijoita esimerkiksi uuteen työympäristöön totuttautumisessa (). Opettajat kuitenkin pohtivat, miten opiskelijaa voi kannustaa oppimaan alakohtaista sanastoa muun opetuksen ohella.

Haastattelin kahta Aallon opettajaa, jotka ovat hyödyntäneet opiskelijoiden itse rakentamia sanastoja kurssityönä osana substanssiaineen ja alakohtaisen kielikurssin opetusta. Tehtävät pohjautuvat : sanastoja ei rakennakaan opettaja, vaan oppija itse. Haastattelussa pureuduimme muun muassa siihen, millainen opetusfilosofia sanastotehtävien kehittämisen taustalla on, miten alakohtaisen sanaston oppimista voi kytkeä koko kurssin oppimistavoitteisiin ja millaisilla teknisillä ratkaisuilla mahdollistetaan opiskelijoiden aktiivista oppimista sanastotehtävässä.

1. Mihin kurssiin sanastotehtävä liittyi? Voisitko kuvata kurssia lyhyesti?

   MEC-E6007 on pääasiassa laboratoriokurssi, jossa opiskelijat perehtyvät materiaalien mekaanisen testauksen periaatteisiin, saavat käytännön kokemusta muutamasta tyypillisestä testausmenetelmästä ja oppivat mekaaniseen testaukseen liittyvää kriittistä ajattelua: miten edetään kysymyksestä, johon voidaan vastata mekaanisen testauksen tuloksilla, sopivan testin tai testausohjelman suunnitteluun, ja miten tuloksia tulkitaan kriittisesti?

2. Mihin tarpeeseen sanastotehtävä oli suunniteltu? Mikä motivoi sinua suunnittelemaan tehtävän?

   Materiaaleja on kaikkialla ympärillämme. Kosketamme ja tunnemme erilaisia materiaaleja jatkuvasti. Odotamme, että materiaalit sopivat mekaanisiin käyttötarkoituksiin siinä määrin, että harvoin edes ajattelemme niiden perusominaisuuksia, kuten sitä, etteivät ne rikkoutuisi tai vääntyisi liikaa. Tämän takia materiaalien mekaanisia ominaisuuksia kuvaavaa terminologiaa käytetään laajalti puhekielessä, eikä vain materiaalien tai esineiden mekaanisten toimintojen kuvaamiseen: puhumme esimerkiksi, että ihmiset ovat vahvoja, pehmeitä, heikkoja tai sitkeitä sekä henkisesti että fyysisesti. Mekaanisten testien yhteydessä tällä sanastolla on kuitenkin erityinen tekninen merkitys. Jotta voidaan viestiä tarkasti ja ajatella kriittisesti, on tärkeää, että asiaankuuluvaa teknistä sanastoa käytetään täsmällisesti. Yksi tapa käsitellä tätä asiaa on käännösten tarkkuuden pohtiminen teknisessä kontekstissa , kun samoja sanoja käytetään oikein, mutta vähemmän tarkasti muissa konteksteissa. 

   Minulla on myös henkilökohtaisempi syy, joka liittyy omaan suhteeseeni – tai sen puutteeseen – tämän maan, johon olen asettunut, kansalliskieliin. Hyvässä tai pahassa, minun ja puolisoni ei ole tarvinnut oppia suomea tai ruotsia lainkaan työn vuoksi, ja olemme pärjänneet riittävän hyvin englanniksi myös työelämän ulkopuolella. Tuntui siltä, että suomen kielen oppiminen hyödyttäisi minua enemmän työelämän ulkopuolella kuin työssäni, joten tuntui väärältä asettaa suomen kielen oppiminen etusijalle työni kustannuksella. Tai pikemminkin tuntui siltä, että minulla olisi siitä hyötyä vasta sitten, kun osaisin suomea yhtä sujuvasti kuin suomalaiset kollegani ja opiskelijani osaavat englantia. Samoihin aikoihin, kun aloin suunnitella kurssia, päätin, että en halua, että tästä tulee itsensä toteuttava ennustus ja että minulla on valta sisällyttää englanninkieliseen opetukseeni monikielistä sisältöä. Suomalaiset kollegat ja opiskelijat ovat olleet enemmän kuin tyytyväisiä tulemaan minua vastaan omalla tasollani, ja auttamaan minua ottamaan edes pieniä askelia kohti suomen ja ruotsin kielen käytön lisäämistä. Tämän sanastotehtävän tekeminen opiskelijatyönä sen sijaan, että loisin itse sanaston tarkistetuilla käännöksillä, on yritykseni osoittaa halukkuutta ottaa pieniä askelia kohti kansalliskielten käyttöä. 

3. Mitä oppimistavoitteita sinulla oli sanastotehtävälle, ja miten nämä tavoitteet liittyivät koko kurssin oppimistuloksiin?

   Tehtävä on liian suppea, jotta sen avulla voitaisiin oppia merkittävää määrää sanastoa. Kurssilla olevat suomalaiset opiskelijat tuntevat jo perusteellisesti alansa teknistä sanastoa. Monilla kansainvälisillä opiskelijoilla ei ole juuri lainkaan alakohtaista sanastoa kotoimaisilla kielillä. Tehtävän ensisijainen oppimistavoite on affektiivinen: kehittää arvostusta yleisesti tarkan kielenkäytön merkitystä kohtaan teknisessä kirjoittamisessa ja erityisesti tarkkojen käännösten osalta. Mikrotasolla tehtävä harjoittaa kriittistä ajattelua mekaanisesta testauksesta, kun opiskelijat arvioivat valitsemiensa teknisten termien käännösten tarkkuutta. Makrotasolla monikieliset taidot ovat tärkeitä työelämässä. Ainakin tehtävän suorittamisen jälkeen opiskelijat tietävät, että on olemassa resursseja, joista voi löytää alakohtaisia käännöksiä teknisille termeille. 

4. Mitä opiskelijoiden piti tehtävässä tehdä (vaihe vaiheelta)? Annoitko opiskelijoille vaihtoehtoisia tapoja suorittaa tehtävän?

   Opiskelijoiden tulee valita käännettäväksi kuusi teknistä termiä, jotka liittyvät jollain tavalla kurssin sisältöön. Sen jälkeen heidän on löydettävä jokaiselle termille monikielinen lähde, joka sisältää suomen-, ruotsin- ja englanninkielisen version, tai kaksi kaksikielistä lähdettä mistä tahansa kahdesta edellä mainitusta kieliparista, ja joissa termi on käännetty luotettavasti sopivassa asiayhteydessä. Käännösten luotettavuuden ja asiayhteyden sopivuuden arvioiminen on tehtävän haastavin osa. Lopuksi opiskelijat luovat MyCourses-alustalle sanastomerkinnän jokaisesta termistä, joka sisältää termin selityksen englanniksi, suomen- ja ruotsinkieliset käännökset, linkin lähteeseen sekä mahdolliset huomautukset vivahteista tai vaikeuksista, joita he haluavat korostaa käännöksissään. 

5. Mitä teknisiä työkaluja tehtävässä käytettiin, ja miten nämä työkalut mahdollistivat aktiivisen oppimisen?

   Tehtävä on tarkoituksella suunniteltu siten, että sitä ei voi suorittaa yksinomaan konekäännösten avulla. Itse asiassa myöskään ihmisen tekemä asiantuntijakäännös ei riitä. Opiskelijat voivat vapaasti käyttää mitä tahansa lähteitä, joiden avulla he voivat perehtyä aktiivisesti käännöksen kontekstiin ja varmistaa, että käännös on tarkka ja kurssin kontekstiin sopiva. Useimmat opiskelijat käyttivät käännöksiin lähteitä, kuten IATE  (Euroopan unionin terminologianhallintajärjestelmä) tai suomalaista termipankki.fi-sivustoa. Nämä lähteet käsittelevät nimenomaisesti käännöksen kontekstia ja tarjoavat usein linkkejä termin käyttöön kontekstissa. Jotkut opiskelijat valitsivat asiakirjoja, jotka ovat suoraan tekniseltä alalta ja joissa on sattumalta käännöksiä, kuten standardointielinten kääntämiä teknisiä standardeja tai Suomessa toimivien monikansallisten yritysten tuotetietolehtisiä tai esitteitä, jotka tarjoavat näitä asiakirjoja useilla kielillä. 

6. Miten tehtävää arvioitiin? Miten tämän tehtävän arviointi liittyi kurssin kokonaisarviointiin?

   Tehtävä arvioidaan hyväksytty/hylätty -periaatteella, ja se on suoritettava ennen kuin opiskelijat voivat lähettää tapaustutkimusta, jonka he tekevät tentin sijaan kurssin lopussa suoritettavana summatiivisena arviointina – tai edes nähdä tapaustutkimuksen yksityiskohtaisia ohjeita. Tehtävän suorittamiseksi heidän on tehtävä 6 hyväksyttyä sanakirjamerkintää. Vastaukset hyväksytään, jos englanninkielinen selitys ja annetut käännökset ovat oikein. Minulta vei jonkin verran aikaa hyväksyä vastaukset manuaalisesti tai ottaa opiskelijoihin yhteyttä, jos vastauksia heidän vastauksiaan ei hyväksytty, mutta ajan käyttäminen tähän toimii myös osa omaa kielenopiskeluani. 

7. Miten opiskelijat suoriutuivat tehtävästä? Millaisia keskusteluja kävitte tehtävästä? Millaista palautetta sait opiskelijoilta?

   Tehtävä ei vaikuta olevan opiskelijoille vaikea tai aikaa vievä. Palautteet vaihtelevat: osa hyväksyy alistuneesti sen, että halusin sisällyttää kurssiin monikielisiä taitoja  ja osa arvostaa innokkaasti sitä, että yritän kaventaa kuilua kansalliskielillä ja englanniksi tapahtuvan opetuksen välillä. Toisinaan luokassa tai verkossa syntyy vilkkaita keskusteluja joistakin käännöksistä.

   Kurssin alussa annan opiskelijoille malliksi selityksiä ja käännöksiä kurssin nimessä olevista teknisistä termeistä, jotta he saavat mallin omien merkintöjensä muotoilulle. Samalla väistämättä paljastuu, että pidan kiinnostavana sitä, miten sanojen ”mekaaninen” ja ”testaus” nykyinen käyttö liittyy niiden etymologiaan. Tähän liittyy yleensä myös sivujuonne, jossa kerron anekdootteja väärinkäsityksistä, jotka johtuivat hieman epätarkoista suomen- tai ruotsinkielisistä käännöksistäni, kun olin juuri muuttanut Suomeen ja olin liian itsevarma kansalliskielten osaamisestani. Nämä tarinat osoittavat lopulta, kuinka tärkeää on kommunikoida selkeästi materiaalien ja rakenteiden mekaanisesta suorituskyvystä. On aina kiinnostavaa nähdä, ketkä luokassa tykkäävät tällaisista sivujuonista ja ketkä haluavat luentojen keskittyvän tekniseen sisältöön! 

1. Mihin kurssiin sanastotehtävä liittyi? Voisitko kuvata kurssia lyhyesti?

   Kurssi on Tekniikan alan suomi 3, joka on tekniikan alan kansainvälisille opiskelijoille suunnattu suomen kielen kurssi. Kurssin teemoja ovat opiskelijan arki ja opinnot sekä kampusympäristö. Kurssilla opitaan kertomaan omasta arjesta, opinnoista sekä oppimisympäristöistä. Opiskelijat pääsevät myös verkostoitumaan kiltalaisten kanssa. 

2. Mihin tarpeeseen sanastotehtävä oli suunniteltu? Mikä motivoi sinua suunnittelemaan tehtävän?

   Kurssin opiskelijat tulivat keskenään hyvin erilaisista tekniikan pääaineista, joten olisi ollut haastavaa koota valmiiksi sellaista tekniikan alan sanastoa, joka olisi jokaiselle opiskelijalle keskeistä. Sen sijaan opiskelijat suorittivat keruun sanahaasteena ja keräsivät itselleen tärkeää sanastoa, joka liittyi juuri heidän opintoihinsa ja alaansa. 

   Sen lisäksi, että opiskelijat saivat tällä tavalla sopivaa sanastoa, sanojen keräämisestä tuli samalla myös rutiini. Jotta sanastoa kertyy, on kiinnitettävä tarkemmin huomiota kieleen, jota ympärillään kuulee ja näkee. Tehtävän ajatuksena oli, että opiskelijat kasvattavat omaa toimijuuttaan oppimisessa ja sanaston kasvattamisessa. Oppimista motivoi myös se, että opiskelijat saivat itse valita lähteensä, mistä sanoja keräsivät. 

3. Mitä oppimistavoitteita sinulla oli sanastotehtävälle, ja miten nämä tavoitteet liittyivät koko kurssin oppimistuloksiin?

   Tekniikan alan suomi 3 on Tekniikan alan suomi -hankkeen opiskelijoille alkeiskurssien jälkeen ensimmäinen kurssi, jolla keskitytään oman alan teemoihin. Alkeiskursseilla opitaan aika yleistä perussanastoa, joten hyppäys omasta alasta kertomiseen voi olla aika suuri. Tietysti on myös kaikille yhteistä opintoihin ja alaan liittyvää sanastoa, mutta aika nopeasti opinnoista kertoessa huomataan, että erityistä sanastoa tarvitaan.

   Koska jokaisella opiskelijalla on opinnoissaan eri fokus, on kätevämpää, että jokainen kerää olennaista sanastoa itse. Samalla se pakottaa opiskelijaa kiinnittämään enemmän huomiota oman kieleen. Sanaston keräämisestä tulee rutiini ja opiskelija korostaa oppimisessa omaa toimijuuttaan. Itse tehty työ myös motivoi ja palkitsee. 

   Sanahaasteen tavoite liittyy suoraan kurssin oppimistuloksiin, sillä kurssin tavoitteena on oppia kertomaan omasta alasta ja opinnoista. Ilman kerättyä sanastoa keskustelujen sisältö olisi jäänyt paljon yleisemmälle tasolle opinnoista kertomisessa. Sanahaaste myös innosti opiskelijoita tarttumaan kurssisisältöjen uusiin sanoihin ja pohtimaan niiden merkitystä ja rakennetta sekä vastaavuutta muihin kieliin. 

4. Mitä opiskelijoiden piti tehtävässä tehdä (vaihe vaiheelta)? Annoitko opiskelijoille vaihtoehtoisia tapoja suorittaa tehtävä?

   Opiskelijoiden tuli kerätä vähintään 10 uutta suomenkielistä sanaa joka viikko kurssin ajan. Sana tuli lisäksi kääntää jollekin toiselle kielelle myöhempää muistamista varten. Moni kirjoitti myös esimerkkilauseita suomeksi. Opiskelijat saivat itse päättää keruutavan ja lähteet. He mm. lukivat alaan liittyviä uutisia tai opiskelumateriaaleja, kuuntelivat luentoja ja podcasteja, katsoivat videoita, osallistuivat kurssien chat-keskusteluihin tai killan suomenkielisiin tapahtumiin tai pyysivät opiskelukavereitaan opettamaan uusia sanoja. 

   Sanastot kerättiin yhteiselle kurssialustalle kahden viikon välein. Tällä tavalla myös kurssikaverit pääsivät näkemään, millaista sanastoa muut ovat keränneet ja oppimaan lisää uusia sanoja. Sanastoa sai kerätä ja valmiin tuotoksen palauttaa haluamallaan tavalla. Ideana oli, että opiskelija sai valita omaa oppimistaan parhaiten tukevan tavan. Osa keräsi sanastoa kirjoittamalla vihkoon, osa keräsi sanastoa erilaisten sovellusten avulla, osa askarteli muistipelikortteja. Valmiissa sanalistoissa oli mm. muistamista helpottavia piirroksia, valokuvia tai muistisääntöjä. Tehtävän sai siis palauttaa missä muodossa tahansa, kunhan se sisälsi sanat. 

5. Mitä teknisiä työkaluja tehtävässä käytettiin, ja miten nämä työkalut mahdollistivat aktiivisen oppimisen?

   Valmiit sanalistat tuli palauttaa MyCoursesin yhteiselle keskustelualueelle, jossa kaikki kurssilaiset pääsivät katsomaan toistensa sanahaasteita. 

   Kurssin alussa kokosimme yhdessä ideoita mahdollisista toteutustavoista ja työkaluista. Opiskelijat saivat sitten itse päättää, millaisia työkaluja halusivat tehtävässä hyödyntää. Moni keräsi sanastoa erilaisiin sovelluksiin, joilla voi pelata esim. muistipelejä keräämillään sanoilla. Erilaisten sovellusten avulla sanoja on helppo kerrata vaikkapa bussimatkalla.

   Teknologian hyödyntäminen ei kuitenkaan ollut pakollista, sillä osalle piirtäminen tai käsin kirjoittaminen jättää paremman muistijäljen. Työkalujen vapaavalintaisuus perustui siihen, että tehtävä tulee suoritettua kaikkein todennäköisimmin silloin, kun työkalut ovat opiskelijalle itselleen mieluisia ja hänen oppimistaan parhaiten tukevia. Tehtävän avulla opiskelijat voivat testata itselleen sopivia oppimistapoja. Kaikki eivät välttämättä halua käyttää teknologiaa sanaston keräämiseen, sillä erilaiset sovellukset kuormittavat arkea jo muutenkin. Vihkoon kirjoittaminen ja piirtäminen voivat tällöin motivoida enemmän. 

6. Miten tehtävää arvioitiin? Miten tämän tehtävän arviointi liittyi kurssin kokonaisarviointiin?

   Tehtävä arvioitiin asteikolla hyväksytty-hylätty. Opiskelijat saivat tehtävästä palautetta parin viikon välein aina tehtäväpalautusten yhteydessä. Sanahaasteen tuli olla hyväksytty, jotta kurssin voi suorittaa.   

7. Miten opiskelijat suoriutuivat tehtävästä? Millaisia keskusteluja kävitte tehtävästä? Millaista palautetta sait opiskelijoilta?

   Opiskelijat näkivät paljon vaivaa sanalistojen keräämiseen. Osa keräsi sanoja vaadittua enemmän. Koska tehtävä on nimetty ‘haasteeksi’, se toi tehtävään pelillisen elementin, vaikkei siinä kilpaillakaan muita vastaan. Opiskelijat kuitenkin halusivat haastaa itseään.  

   Sanahaaste sai paljon kiitosta kurssipalautteessa. Opiskelijat pitivät tehtävästä, sillä se pakotti kiinnittämään kieleen enemmän huomiota sekä luomaan rutiineja. He olivat tyytyväisiä keräämästään sanastosta, sillä se oli juuri heille tarpeellista. Opiskelijat kommentoivat mm. sitä, että vaikka kerätyt sanat olivat olleet heille merkityksellisiä jo aiemmin, he eivät välttämättä tienneet niitä suomeksi. Sanahaaste pakotti pohtimaan juuri tällaisia sanoja. Moni halusi jatkaa sanahaastetta kurssin jälkeen myös itsenäisesti. 

��ä��ٱ���

Aalto-yliopiston kauden 2026–2028 opetussuunnitelman kehittämisen tavoitteet 

Laiho, S. & Ylistalo, E. (2024). Toiminnallisesti kaksikielisen korkeakoulutuksen pedagogisia ratkaisuja. Teoksessa Repo Jamal, H. & Laiho, S. (toim.) Toiminnallisesti kaksikielinen korkeakoulutus - uusia osaajia Suomen työmarkkinoille. Metropolia Ammattikorkeakoulu, s. 43–47.  

Satokangas, H., Tiermas, A. (2021). Mitä muuta tiedonalan kieli on kuin sanastoa? : kuinka lähestyä tiedonalojen kielioppia. Kieli, koulutus ja yhteiskunta.12(6).